|
|
|
|
Huittislainen Mauno Suonpää on kerännyt luonnon monimuotoisuuden ja erikoisuuksien mahtavan kokoelman: Pahkaparatiisin löydöt ovat kiehtovaa katseltavaa.
Olen ajanut puita metsistä viisitoista vuotiaasta lähtien: hevosilla, maatalous traktoreilla ja metsätraktoreillani 40 vuotta. Töiden ohella olen kerännyt metsästä mielestäni kaikkea erikoista. Pahkoihin ei ole mitenkään muotoja tehty, vaan muodot ja värit ovat kaikki luontoäidin! Silti näissä on havaittavissa useampia satoja ihmisten ja eläinten hahmoja. Näistä voi bongata julkisuuden henkilöiden hahmoja tai vaikka oman kuvansa.
Muutama vuosi sitten pahkat laskettiin ja niitä oli silloin 4500 kappaletta. Meillä oli silloin eräs rouva viiden päivän ajan, kun näistä esineistä 580 parasta luetteloitiin. Annoin luetteloa varten kaikki lähimmät tiedot pahkoista, mistä selviää mahdollinen erikoisen kasvun aiheuttaja, milloin, miten ja mistä puu on löytynyt ja kenen luvalla tuotu. Kaikille näille puille annoimme nimet ja laitoimme niihin numeroidun messinkilaatan. Tämä luettelointi on tärkeää, jotta jälkipolville ja tutkijoille jäisi näistä aarteista tieto. Eihän tälläisiä enää paljon ole, koska vanhat metsät rauhoitetaan tai hävitetään.
Huittisten Huittisten pahkaparatiisi tuo esille metsien käsittämättömän moni-ilmeisyyden ja yllätyksellisyyden. Puissa piilee muotoja, joita ei näkemättä edes osaa kuvitella. Kokoelma on ällistyttävän laaja. Puiden outoudet ovat täyttäneet konehallin, tyhjilleen jääneen syntymäkotini, neljän kuution kuusesta rakentamani muistojen temppelin ja Suomen suurimman runkopahkan ympärille rakentamani galleriarakennuksen. Tämä Suomen suurin runkopahka kasvoi neljän metrin korkeudessa ja on neljä metriä ympärysmitaltaankin.
Luontokin vahvistaa erikoisuuksillaan "Paratiisia".
Kuudenkymmenen metrin säteellä tien vieressä kasvaa luonnonoikkuja. Kaksi leppää, jotka ovat kietoutuneet toistensa ympäri kahdeksan kertaa. Toisen lepän sivusta lähtee kaksi uutta leppää, jotka ovat kietoutuneet kuusi kertaa toistensa ympäri. Pihakuusi kuivui kolmeen metriin, siitä kasvoi vaakasuoraan kaksi metriä, jonka päällä kasvaa viisi kuusimetristä kuusta. Kahviorakennuksen nurkkauksessa suuressa männyssä on noin seitsemänmetrinen tuulenpesä. Pihanurmikon reunalla kasvaa kuusi, josta otin joulukuusen kymmenen vuotta sitten, jolloin jätin alimmaiset oksat paikoilleen, nyt ne ovat nousseet ylös ja kuusesta saisi monta joulukuusta.
Näyttely kokonaisuuteen kuuluu 300 kirjainta ja 75 numeroa, jotka ovat luonnon muovaamia. Niistä on koottuna aakkoset, numerot, seinällä olevat yhdeksän sanaa, tulevien vieraiden nimiä ja päivittäin päivitettävä päivyri.
Työtäni on myös arvostettu. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi minulle Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin. Huittisten kaupunki myönsi Hopeisen Hirvenpää mitalin. Keskusmetsäseura Tapio myönsi kultaisen metsämerkin. Koneurakoitsijoiden liitto myönsi ansiomerkin tunnustukseksi järjestötyöstä liiton ja jäsenkunnan hyväksi. Seura lehti ja matkailun edistämiskeskus valitsi Pahkaparatiisin matkailun helmeksi 2007. Radio Novan Arttu Harkki toi diplomin Suomen paras kokoelma. Metsämuseo Luston toimesta Pahkaparatiisi valittiin Maailman metsäkulttuuri maailmankartalle. Televisiot ovat aika paljon ohjelmissaan maininneet pahkaparatiisista. Kymppiuutisten kevennyksessä, kakkosen hakupaloissa ja myös nelosella. Saksankin televisio lähetti kaksikymmentä minuuttia luonto ja ympäristö ohjelmassaan ja lähettivät siitä kopion meille.
Työtäni Vierailijoita on käynyt ainakin 50 maasta. Vieraskirjoista näkee paljon, niitä on kuusi täynnä, joissa kussakin 300 sivua. Vierailijat kirjoittavat paljon kiitos tarinoitakin, joista puhtaaksi olen kirjoittanut jo yli tuhat. Näinkin on esimerkiksi sanottu: Sinulle on jostakin ylhäältä annettu ylimääräinen vaisto ja voima että voit näyttää maailmalle luonnon monimuotoisuuden kauneuden. Ei tätä runsautta muuten voi selittää. Ne tarinat ovat myös tärkeitä, herättävät vierailijat tajuamaan luonnon kauneuden ja opettaa kunnioittamaan luontoa. Sillä me kaikki olemme osa luontoa ja sen monipuolista kauneutta. Näin kirjoitti radiotoimittaja Niilo Ihamäki 1993 tehdessään ohjelmaa metsäradioon.
"En päivääkään vaihtaisi pois, vaik Luoja mun uudelleen lois"
KANNATTAA TULLA KÄYMÄÄN PAIKAN PÄÄLLÄ. TERVETULOA!
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Galleriassa
Uusia
kuvia |
|
|
